NYC:ssä

New York riisui minut täysin aseista ja asenteista jenkkilää kohtaan.
Vaikka olen käynyt 27 maassa yhteensä noin 85 kertaa, NYC oli yksi hienoimmista kokemuksista.
Menomatkalla kyllä otti vähän päähän Finnairin karvahattuluokan palvelu. Ruokavaunujen jälkeen tulevat juomakärryt juuttuivat kiinni milloin mihinkin penkkiriville, kun lentoemot hymyilivät ystävällistä opeteltua hymyään jokaiselle lisää leipää huutavalle ruokansa jo saaneille. Emoilta unohtui, että loppupää oli vielä kokonaan ilman sapuskaa. Lopulta ruoat tulivat ja juomatkin puoli tuntia sen jälkeen kun ruoka oli syöty. Olisi tehnyt mieli suositella heille koulutuslentoa vaikkapa El Al:lla tai Quantasilla, sen verran tuohuksissani olin. Nälkään ei kuitenkaan kuoltu ja älysin, että moni odottaa suupalaansa Afrikassa viikkojakin. Opin taas kerran käsrsivällisyyttä, joka on välttämätön hyve niin lentokentillä kuin myös NYC:n turistijonoissa.

Maahantulomuodollisuudet sujuivat puolessa tunnissa.
Kennedyn kentällä pimeät kyydin tarjoajat roikkuivat hihassa aivan kuten Roomassa tai missä tahansa niin että innokkaimpia piti potkia jaloista.

Veimme tavarat hotellille ja lähdimme opettelemaan kärsivällisyyttä jonottamalla Empire State Buildingiin. Vajaan kahden tunnin seisoskelun jälkeen olimme jo 87. kerroksessa ihailemassa Manhattanin valomerta ja sitten vaan päivälliselle, vaikka Suomessa olikin kello jo kuusi aamulla.




Toisena päivänä ajelimme Subwaylla Down Towniin. Käveltiin Brooklynin sillalle, Wall Streetille, Trinity Churchiin, Ground Zerolle, Cenntury21:een ja lopulta ajelimme isojen ostoskassien kanssa takaisin hotellille huilaamaan.
MoMa:ssa oli ilmainen perjantailtapäivä ja jonot niin tolkuttomat,että leikki piti jättää kesken, koska oli ennätettävä vielä Broadwaylle katsomaan Mamma Miaa.
Ennen esitystä pyörähdimme vielä vilkaisemassa Times Square Churchia, David Wilkersonin seurakuntaa, josta Nicky Cruz kertoo kirjassaan "Juokse poika juokse".
Sen verran aikaero sekoitti vielä päätä, että Mamma Mia:n aikana piti nipistellä itseään että olenko se minä, joka tässä istun. Esityksen jälkeen lähdimme kävelemään Times Squarella vellovan lihamassan läpi 47 katua pitkin Lexington Avenuelle hoteliin nukkumaan. Uni kuitenkin antoi odottaa itseään vielä pitkään. Vasta kun pää oli saanut prosessoitua näkemänsä nukkumattikin saapui.


Seuraavana aamuna taas Subwaylla Machy's tavaratalolle, Madison Square Gardenille ja Broadwayta pitkin Times Squarelle. Epäilin, että kieltolaki on astunut USA:ssa voimaan kun mistään ei löytynyt paikkaa, josta olisi saanut salaatin kyytipojaksi edes lasillisen viiniä tai oluen, sillä lämpötila oli hyvän matkaa yli 20 astetta vaikka olikin syyskuu. Hotellilla pyöröhtämisen jälkeen taas maanalaisella Greenwich Villageen ja sitten SOHO:on trendikuppilaan juustokakulle ja kahville. Kyllä kannatti käydä. Illan vilakalla läksimme vielä radalle, mutta jalat alkoivat jo harata vastaan.

Neljäntenä päivänä, sunnuntaina, ajelimme maanalaisella Harlemiin Abyssinian Baptist Churchiin. Hieno kokemus sekä Gospel Jumalanpalvelus, että matka sinne. Harmitti, etteivät voimat enää riittäneet kävellä 125. kadulle katsomaan nostalgisia Apollo-teatteria ja Cotton Clubia, mutta kaikkea ei voi saada kerralla.

Taas hotellin kautta uusi alku ja Rockefeller plazalle ja pilvenpiirtäjään. Aurinkoinen sää ja 26 asteen lämpötila saivat Manhattanin näyttämään upealta pivenpiirtäjineen ja vihreine keskupoistoineen.

48 kadulla oli hyvä kreikkalainen ravintola "Avra" Lexingtonin ja 3 Av. välissä. Ruoka oli hyvää ja miljöö miellyttävä.

Viidentenä päivänä loput rahat tuhlattiin vielä Brooksin Brothersille ja 5th Av:n kauppoihin. Sitten vain Delistä maha täyteen ja lentokentälle. Kyyti oli kovaa ja alkoi ihmetyttää, että mihin ihmeen paikkaan intialainen taxikuski meidät vie. Koukimme pieniä sivukatuja ja ajelimme huoltoasemien pihojen läpi, mutta neljänkymmenen minuutin kuluttua olimme 8 ternminaalissa Kennedyn kentällä.
Ja täytyy sanoa menomatkan vastapainoksi nyt olivat Finnairin lentotädit aivan parasta mahdollista luokkaa, niin luonnollisia, fiinejä ja kauniita että...voi voi.


New York vetää kiinnostavuudessaan vertoja jopa Jerusalemille, vaikka ne painivatkin aivan eri sarjoissa. Kaikille löytyy kaikkea eikä pintapuolisuus ole kuin hyvä lisämauste kaikelle vahvemmalle ruoalle.

Mieli tekee jo uudelle reissulle.