Gaudin maailma on mielenkiintoinen. Casa Milà, Parc Güell ja varsinkin Sagrada Família panevat ajattelemaan. Jokainen kai haluaa jättää jonkinlaisen jäljen täällä elämässä käydessään. Gaudin kohdalla se oli arkkitehtuuri ja rakennukset. Rakkaudessa menestymättömyyden voi korvata vaikkapa rakentamisella. Tai mikä lieneekään tärkeysjärjestys itse kenelläkin. Korkealle, kohti taivasta sojottavat Sagrada Familian tornit ovat mahtava näky kaikkine pikku piperryksineen, joita ei Gaudin muistakaan töistä puutu.
Barcelona on muutenkin elämäniloinnen paikka jossa riittää ilmaa hengitettävväksi.
Rambla on kuin sykkivä suoni, joka pumppaa katutaiteilijoiden ympärille pysähtelevää ihmismassaa eteenpäin. Tunnelma on mukava ja vaapaa, kunhan muistaa pitää höyhenistään huolen, etteivät taskuvasrkaat pääse pilaamaan lomaa.
Barcelona on mukava piipahduspaikka vaikka lyhyemmällekin käynnille. Yhteyksiä löytyy jokaisen makuun ja kukkarolle. Ihmettelen vain, miten Finnairillakin vielä riittää matkustajia, niin edullisia kilpailijoiden hinnat ovat. Lieneekö Alitalian perua, kun Lufthansan lennolla Barcelonasta Milanoon oli vielä täysi tarjoilu vähän yli tunnin lennolla.
